Onko sinulle käynyt joskus niin, että jokin koulussa opittu asia ei enää tunnu hyödylliseltä? Tai onko jokin vuosia sitten opettelemasi ohjelmisto muuttunut niin, ettet osaa enää käyttää sen kaikkia ominaisuuksia? Muuttuvassa maailmassa myös osaamisvaatimukset muuttuvat.
Osaamisen puoliintumisajalla (half-life of skills) viitataan siihen, kuinka kauan kuluu, että nyt opitun taidon nykyarvosta on jäljellä enää puolet. Osaamisen puoliintumisaika on lyhentynyt huomattavasti siitä, mitä se on ollut vaikkapa 50 vuotta sitten.
Miksi osaamisen puoliintumisaika on lyhentynyt, ja mitä merkitystä sillä voi olla sinulle tai työelämälle?
Lyhentynyt osaamisen puoliintumisaika kannustaa täydentämään osaamista
Kun ns. suuret ikäluokat (baby boomers) aikanaan oppivat jonkin taidon tai tiedon, he pystyivät luottamaan siihen, että taidosta on hyötyä työelämässä myös 30 vuotta myöhemmin.
Joidenkin taitojen kohdalla tilanne voi toki olla edelleenkin näin, mutta yleisesti tilanne on tänä päivänä toinen.
Teknologian kehitys ja muuttuvat yhteiskunnalliset voimat varmistavat, että asiat ja olosuhteet muuttuvat ja kehittyvät jatkuvasti, välillä nopeastikin. Mieti vaikkapa viime vuosina tehtyä siirtymää etä- ja hybridityöskentelyyn – mitä muutoksia omassa jokapäiväisessä arjessasi on tapahtunut? Entä mitä kaikkea osaamista uudenlaisessa arjessa toimiminen on edellyttänyt?
Osaaminen ei ole kuin pyörällä ajoa, sillä sen minkä nuorena oppii, pääsee (tai joutuu) oppimaan työuran aikana vielä useamman kerran.
Tämä takia uudelleenkouluttautuminen ja osaamisen täydentäminen on niin tärkeää – jos kouluttautumiselle ei anna aikaa, voi oma osaamistaso jäädä laahaamaan työelämän vaatimusten perässä.
World Economic Forumin mukaan vuonna 2017 osaamisen puoliintumisaika oli kutistunut jo viiteen vuoteen. Tämä tarkoittaisi siis sitä, että tänään opitun taidon nykyarvosta olisi viiden vuoden kuluttua jäljellä vain puolet. Nykypäivänä osaamisen puoliintumisaika lienee varsinkin joillain aloilla jo viittä vuotta lyhyempi.
Varmista, että repussa on jatkossakin riittävän tuhdit eväät työelämään
Gartnerin tutkimuksen mukaan 58 prosenttia työvoimasta tarvitsee uusia taitoja suoriutuakseen työtehtävistään tulevaisuudessa. Siksi on selvää, että osaamisen kehittäminen kannattaa.
Osaamista voi kehittää karkeasti jaoteltuna kahdella eri tavalla: kehittämällä nykyisiä taitoja tai uudelleenkouluttautumalla. Monesti paras tulos syntyy yhdistelemällä molempia.
Voit kehittää omia taitojasi esimerkiksi erilaisilla avoimilla kursseilla, sertifikaattikoulutuksilla, pidemmillä koulutusohjelmilla ja työssä tehtäviin projekteihin osallistumalla. Työn ohessa tapahtuu myös paljon mikro-oppimista, kun uusia ohjelmistoja ja asioita otetaan haltuun. Mikro-oppiminen on isomman kokonaisuuden oppimista pienissä paloissa.
Toisaalta voit myös hankkia kokonaan uusia taitoja ja osaamista kouluttautumalla uudelle alalle tai kokonaan uusiin työtehtäviin.
Miten tunnistaa omat puutteet osaamisessa?
Vaikka osaamisen kehittämiseen haluaisikin satsata, ei omaa osaamista tai puutteita siinä ole aina helppo tunnistaa.
Olet ehkä kirjannut omaa osaamistasi ylös CV:hen. Mutta milloin olet viimeksi tehnyt listaa siitä, millaista osaamista sinulla tällä hetkellä on? Kannattaa säännöllisesti kirjoittaa ylös, mitä ohjelmia hallitset, mitä koulutuksia olet käynyt ja mitä erikoisosaamista sinulla on.
On hyvä miettiä myös omia puutteita ja tunnustaa ne itselleen. Kannattaa myös kertoa omalle esihenkilölle, jos sinulta puuttuu jotain relevanttia osaamista. Voi hyvin olla, että sinulle on esimerkiksi annettu uusia työtehtäviä, joiden hoitamiseen sinulla ei vielä ole riittävää osaamista.
Omaa osaamistaan kannattaa tarkastella parin-kolmen vuoden välein, jotta puutteet ja kehityskohteet tunnistaa ajoissa. Asiasta ei kannata ahdistua, sillä reagoimalla ajoissa vältät sen, että tarvitset yhtäkkiä pidemmän täydennyskoulutuksen.
Miten tunnistaa henkilöstön osaamisvaje?
Rekrytointitilanteissa tulee usein skannattua hakijoiden osaamista ja käymiä koulutuksia, mutta monessa yrityksessä ei ole kattavaa kuvaa siitä, millaista osaamista sen työntekijöillä on tai mitä osaamista heiltä uupuu.
Henkilöstön osaamista voi kirjata raportteihin (esim. työyhteisön kehittämissuunnitelma), tehdä kyselyjä ja seurata esimerkiksi sitä, miten hyvin organisaatiossa käytetyt työkalut, ohjelmistot ja palvelut ovat työntekijöiden hallussa.
Tekemällä osaamisraportin ja analysoimalla sitä pääsee näkemään myös mahdolliset osaamisriskit. Onko esimerkiksi ydinosaaminen kasaantunut liian harvoille harteille? Jos on, mihin suuntaan organisaation osaamista tulee johtaa? Osaamisraportin ja strategisten tavoitteiden yhdistelemisellä saadaan tuntumaa myös tulevaisuuden osaamistarpeisiin ja voidaan ennaltaehkäistä osaamisen puoliintumista.
Vähintäänkin uuden järjestelmän käyttöönoton yhteydessä pitäisi olla selvää, että perehdyttämiseen ja uuden oppimiseen kannattaa lohkaista kaikkien kalenterista aikaa.
Nykyosaamista ja kehityskohteita voi kartoittaa esim. GoodHabitzin kaltaisilla oppimisalustoilla. Nämä tarjoavat myös mahdollisuuksia nopeaan mikro-oppimiseen lyhytkursseilla.
Osaamisesta kannattaa pitää huolta
Osaamisen kehittäminen on satsaus, jossa voittavat kaikki.
Uutta oppimalla ja osaamista täydentämällä työmotivaatiosi kasvaa ja olet sitoutuneempi tekemääsi työhön, ja samalla mahdollistat urallasi kehittymisen – tarkoittaa se sitten oman asiantuntijuuden vankistamista, organisaation sisällä uuteen rooliin kasvamista tai uuteen työhön hakeutumista.
Työnantaja hyötyy, sillä parempi osaaminen näkyy työn tehokkuudessa, laadussa ja innovaatioissa. Jos työntekijät ovat sitoutuneempia ja pysyvyys tiimissä parempi, ei roposia valu turhaan myöskään rekrytointikustannuksiin.
Kun erilaista osaamista on paljon ja jatkuva oppiminen on luonteva osa arkea, myös muutoksiin suhtautuu helposti joustavammin ja ketterämmin. Osaamisen kehittämisestä ei kannata ottaa paineita, vaan avata sille mielensä ja innostua uuden äärellä.
Samoin kuin on tärkeää pitää omasta hyvinvoinnista huolta, myös omaa osaamista kannattaa hoivata. Hammaslääkärissäkin pitää käydä säännöllisesti, jottei hammaspeikko pääse yllättämään.
Lähteet: World Economic Forum, TIEKE, EK, Cinode, McKinsey, Työterveyslaitos
